Ei me tehdä mitään.

Joo, on ollu vähä kirjotteluhiljasuutta.. Halusin vain ilmaista olemassaolostani, vaikkei tätä blogia varmaan kukaan luekaan! Ehehe.

Mutta joo. Meille ei oo tapahtunut mitään. Paitsi, että kesällä alettiin aksaamaan Emman kanssa ja se koko homma meni plörinäksi Emmalla todetun spondyloosin kanssa. Siis Emma ei oireillut selkäänsä, mutta alko saamaan outoja ns. kipukohtauksia, josta sit paljastu haimatulehdus ja sitä kautta kuvattiin selkä vielä varmuudeksi. Spondyhän se sieltä napsahti. Kolme nikamaväliä, T13-L1, L2-3 ja L3-4.

Kesällä kuitenkin..... nautittiin oleilemisesta, kävin itse kuvaamassa vielä vikan kerran Tojahinin K-pentuetta, ööh, mursin itse pottuvarpaani....

Nyt me elellään hetki harrasterauhassa. Ainon kanssa treenaillaan tokojuttuja, mm. seuraamista, mikä kyllä osottautuu aika hankalaksi vilkkaan pomppupomppu-kääpiön kanssa. Kyllä se siitä! Emma kaverikoirailee ja se on kyllä sille niin sopiva harrastus kaiken sairastelun jälkeen.

Ainon kanssa olis tarkotus mennä näyttelyyn vielä ennen kevään pentuja, saas nähdä mihin mennään. Tammikuussa oli tarkotus mennä Lahteen, mut siel on niin tyhmä tuomari notta no thanks. Ehkä sit Lappeenrantaan, riippuen kuka siel on!


Ps. Aino oli elokuussa Kymen Sna-Pien mätsärissä PUN1 BIS2. <3

Best in show 2!
Kuva: Teija Ahola

Koska olen taas aivan aivoton kirjoittamaan mitään, lisäilen kuvasaasteen!

Martta (T. Jolly Jennifer) ja Aino (T. Jelly Bean)

Kaverin cairni Edi, jota kuvailin näyttelyssä!

Näyttelyä, mätsäriä, agilityä?! Me tehdäänkin jotain!

Hello, world!

Olen kyllä maailman huonoin päivittämään mitään sivuja. Tämä blogiteksti alkaa jo aika hyvin..

Me ei olla (yllätys) tehty taaskaan mitään jännittävää elämässä. Ainakaan omasta mielestä.... Ainon kanssa käväistiin Ummeljoella mätsärissä, jossa tultiin pienten aikuisten sin2! Kaveri oli myös meidän mukana ja hän halusi handlata Emmaa! Emma saikin sin, muttei sijoittunut. Emma on vähän sellainen masentuja kehässä. Häntä ei halua pysyä ylhäällä, koska seisominen on nyt vain niin vakavaa puuhaa! Ainakin toverini sai kokemusta koirista ja mätsäreistä, kerta hänelle on tulossa syksyllä pienen pieni tanskalais-ruotsalainen pihakoira. <3

Tuhdit tytöt.
Kuva: Teija A.

Mutta joo! Käytiin tosiaan siellä Iitin ryhmiksessä. Mukana oli Petra ja meidän kääkkäkasvis. No, menihän se ryhmis odotettua paremmin - odotin nimittäin EH:ta, mutta ERI JUK2 sieltä kuitenkin tuli! Arvostelu oli sitä mitä odotin - tiedostan jo aika hyvin Ainon miinukset ja plussat. En jaksa uskoa, että Aino saisi koskaan ensimmäistäkään sertiä. Onhan se ihan kiva, mutta on se niin erillainen, kun vertaa solakoihin ja pitkäkoipisiin kääkkiin. Ja onhan sen etuliikkeet vähän hupsut. En haluiaisi KUITENKAAN menettää toivoa - onhan Ainon isäkin vähän sellainen koipiennostelija ja onhan Nino kuiteski kerännyt ihan hyvin noita titteleitäkin. Ääh, ristiriitaa suuntaan jos toiseen! Sen olen ainakin päättänyt, etten mene tiukkis-suomituomareille enää olleskaan.. Pitää etsiä niitä saksalaisia, jotka tykkää pienistä ja tiukemmista paketeista!

Tuomarin mielestä Aino oli vähän tuhdissa kunnossa esitetty. Mä en ole varma, tarkottiko se nyt oikeesti koiraa vai minuu. :D

Tuhti vai "tuhti"?
Kuva: Teija A.

Näin kivaa on olla Kaverikoira...

Emman kanssa ollaan pyöritty Kaverikoirien tapahtumissa. Eipä niistä sen enempää. Emma tykkää silityksistä ja huomiosta.

Kyllä siitä vielä noutaja tulee!

Raweja on vaan niin kiva pyöritellä Photarissa.

Ainon kanssa pyörähdettiin kesäkuun alussa Elimäellä mätsärissä, jossa tuli tuloksena sin4! Seisominen oli nyt vähän tylsää ja tyhmää. Kävely onnistui tällä kertaa aika kivasti, Aino katsoi niin nätisti kokoajan eteenpäin, eikä edes pyrkinyt ottamaan katsekontaktia ja pomppimaan namien toivossa.

Mutta! Ollaan aloitettu vihdoinkin se agility koirien kanssa. Emma on entisen omistajansa kanssa harrastanut aksan alkeita, joten Emman kanssa on tosi lunkkia käydä treeneissä. Emman suurimmat treenikohteet on tällä hetkellä takaamenot ja kepit, ja yleisesti ottaen paremmin irtoaminen. Ainon kanssa ollaan treenattu hyppyjä, keppejä ja putkea ja Aino näyttäis olevan tosi innoissaan uudesta harrastuksesta! Ehdollistettiin hyppyjä viime treeneissä ja hypyt alko tulla tosi oma-aloitteisestikkin. Putki pelotti Ainoa ensimmäisellä treenikerralla, mutta nykyään se kirjaimellisesti hyppelee putket niiiiiin innoissaan läpi. :D

Kyllä mä yritin vähän haastaa itteäni, et mentäis johonkin supermölliin Emman kanssa.. Noh, katsellaan loppukesästä, jos uskaltautuisi..

Noh, ei me olla tehty mitään kovin maata mullistavaa siisen. Saatte tässä lopuksi pienen kuvasaasteen vajaa 5 viikkoisista Tojahinin K-pennuista, joita kävin kasvattajalla kuvailemassa!

Tehdäänkö me oikeasti edes mitään?

Täällä taas.

Noh, tästä tulee kyllä tekstin osalta hieman vaisu postaus, nimittäin meidän elämässä nyt ei ole tapahtunut juuri mitään sen suurempia saavutuksia.. Olen vain odotellut, että Emman sterkkihaava parantuisi täysin ja uskaltaisi suunnata nakkulat kohti agikiitoratoja! Tässä meidän lähellä järkätään muutamat agitunnit Kymen Sna-Pien toimesta, jee! Ei ole kun ehkä - valehtelematta - 200m treenipaikalle. Eli ihan jees. Pääsee pieni agi-makkara taas kiitämään.

Ainolle tottakai iskeytyi heti viimeisen blogipostauksen jälkeen juoksut ja ne kesti sen tasan 14 päivää - eli suuri radiohiljaisuus kaikessa koira-aktiviteetissä. Ollaan pyöritty itsekseen metsissä ja no, käytiinhän me Repoveden kansallispuistossa kuluttamassa aikaa!

Olipa ihanan aurinkoinen ja keväinen sää Repoveden upeissa maisemissa. Omistaja oli vain sydän sykkyrällään, kun koirat päätti lähtä kallion reunamille katselemaan maisemia.. Saatiin kulutettua kyllä reilu neljä tuntia keskellä luontoa, ja kartettiin matkaakin yhteensä lähemmäs 8km! Suuren intohimomme geokätkäilyn parissa kiipeiltiinkin sitten korkeille kallioille. Pitäisi kyllä opettaa koirat haistamaan muoviastioita niin siitäkin harrastuksesta tulisi nopeampaa. ;)

Murkut on kivei

Mutta joo! Aino heitti talviturkin moneen otteeseen läheisellä lammella. Mä oikeasti ajattelin, etten saa Ainoa enää ikinä veteen, kun se pentuna putosi liukkaalta laiturilta veden alle.. (Onneksi olin itse siellä vedessä ottamassa kiinni... Mutta silti!) Mut kappas kummaa, Ainohan hyppi kun vanha tekijä vesimittarien perässä veteen. :D

Emman kanssa ollaan käyty kaverikoirailemassa. Käytiin tovi sitten moikkaamassa vanhuksia ja muutama päivä sitten mielenterveyskuntoutujia. Ihan kivaa toimintaa Emmalle! Emma niin rakastaa ihmisiä ja rapsutuksia, ainoa ongelma on vain se, kun pitäisi pysyä paikoillaan.... Kehitystä on kyllä tapahtunu jo aikas paljon muutaman kuukauden sisään! Ehkä toi "minä-piippaan-koska-haluan-mennääää!!!!" rauhoittuu joskus..

Lentävä nakki

Ai että, kun sä olet Emma fiksu..

Ja apua, tänään iski kyllä taas superpaineet, nimittäin Iitin ryhmänäyttelyn aikataulu tuli julki. Enää kaksi viikkoa, iiks! Näköjään kääkkiäkin 12 kipaletta mukana, saas nähdä, miten menee. Veikkaisin kyllä, että kallistuu Ainon osalta EH:n puolelle, kerta siellä on taas haukankatseinen naistuomari. Toisaalta, kyseinen tuomari tykkäsi Ainon tädistä, joka on itsekkin tällästä "pötkylämallia" mitä Ainokin edustaa..

Killisilmä-katse

Näin blogipostauksen loputtua on pakko vielä palata Emman sterkkihaavan parantumiseen. Tikkien poiston jälkeen se haava alkoi parantumaan kyllä hyvin, mutta jossain vaiheessa huomasin pienen, lankamaisen tikin törröttävän haavan sivusta. Ei siinä auttanut, kuin ajella taas Anjalaan näyttämään, mikä siellä mahassa nyt oikein on. Sisätikkihän se siellä! No, lanka leikattiin pois ja eläinlääkäri törkkäsi uuden putkilon rasvaa mukaan, josta ajautuikin seuraava ongelma...

Emman maha alkoi ärtymään siitä rasvasta ja haava kivasti turposi. muuttuen pinkiksi samalla kertaa.. Lopetin sitten rasvan käytön, kun huomasin haavan viereisen nisänkin turpoamisen.. 

Haava tänään (reilu kuukausi leikkauksesta). Ei enää ärtymystä, turpoamista tai kuivumista. Siisti kuin mikä! 

Sellaista tällä erää. Palataan varmaan seuraavaksi varmaan agilityn ja näyttelyn merkeissä!

PS. Tulkaa moikkaamaan meitä huomenna Kouvolan torille. Lasten lauantai ja Kouvolan Kaverikoirat tottakai mukana!

Potilaspäiväkirjat ja muita kummallisuuksia

Noh, kyllähän tähän viikkoon on näköjään mahtunut jonkin verran ohjelmaa. Blogia pystyttäessä ajattelin, etteihän meille nyt mitään tapahdu...

Käytiin viime lauantaina pyörimässä Valkealan mätsärissä, tuloksena PUN ilman sijoitusta. Noh, omasta mielestäni Aino meni hyvällä ja iloisella mielellä - se on oikeastaan se pääasia! Sanon aina kaikille, että olen niin tyytyväinen Ainon iloiseen ja reippaaseen käytökseen, koska mehän aloitettiin siitä pisteestä, että Aino pissi näyttelypöydällä ja pelkäsi kaikkia ihmisiä, jotka tuli lähelle.. Nykyään se menee toisin päin - Aino heiluttaa häntää, eikä meinaa pysyä aloillaan. :D Ollaan siis kehitytty aika paljon puolessa vuodessa! Mätsärin tuomarikin tuumasi, että "kääkkä saa tällä kertaa punaisen, koska oli niin esiintymisenhaluinen". Tuomari sitten taasen arvosti kävelyttäessä vapaata hihnaa, eikä me oikein osata mennä (vielä) vapaana.. Nimittäin maan nuohoaminen on paljon kivempaa, kun joku eteenpäin katselu, phyi! Kehittymisvaraa on siis aika reippaasti vielä. Mutta niin se pitääkin olla. Ainakin saatiin nauttia kaunis kevätpäivä luonnon helmassa kera kivojen kavereiden! (Ja ainakin mätsäritoverini koira pääsi sijalle PUN2, eli ei lähdetty ihan tyhjin käsin kotiin!)

Mutta, koska tänään on Emman syntymäpäivä !, niin ajattelin pyhittää loppupostaukseni Emmalle.

Pitäähän sankarilla nys kakku olla!

Emman 6 vee syntymäpäivälahja olikin sitten se sterkkaus ja tämä päivä huipentuikin tikkien poistoon.. Pikku-koira jäi surkeana rääkymään autoon, kun taivallettiin Anjalan eläinlääkäriin. Tikkien poisto sujui hyvin, ei tarvinut onneksi rauhoittaa Emmaa - eipä siinä, Emma muutenkin alistuu todella herkästi kohtaloonsa, joten senkus otti rivakan otteen koirasta (minä eturuumiista, toinen puolisko takakoivista). Draamakuningattaren oli tottakai pakko rääkästä puolessa välissä tikkien poistoa ja hoitajan käsi heilahti sen verran, että mahaan tuli pieni kraapu. No, eipä se haittaa.. 

Nyt saamme taas telmiä sydämen kyllyydestä! Jee!

Ajattelin näin tikkienpoiston kunniaksi kasata pienen kuvakollaasin Emman haavan parantumisesta.. 

Haava leikkauspäivänä. Olihan se koko koira aivan järkyttävän turvonnut. Haava oli verinen ja koira apaattinen kun mikä. Illalla piippaus loppui ja Emma alkoi virkistymään. Illalla särkylääkettä nassuun ja sitten alkoikin levoton yö..

Toinen päivä leikkauksesta. Tästä näkee kyllä niin selvästi, miten turvonnu koko koira oli. Haavaan piti laittaa päivittäin rasvaa, joten siksi se näyttää tässä kuvassa vähän.. No, epämääräiselle. Tokana päivänä käytiin jo pienellä kävelyllä, koska Emma ei ollut tehnyt suurempia tarpeitaan kipujen vuoksi. Olihan se vaikeeta. :|

Emman yömuoti. :D Vauvan body, mihin oli leikattu häntäaukko.

Viikko leikkauksesta. Haava alkoi parantumaan kyllä tosi nopeesti! Turvotus laski vajaassa viikossa ja Emma piristyi päivä päivältä enemmän. Ainahan sitä sai pikkusen hillitä, ettei riehu ja melskaa Ainon kanssa. Aino ymmärsi kyllä hyvin, että Emma oli kipeänä ja hillui omien lelujensa kanssa.

"Oon vähä reppana ny"

Tikkien poiston jälkeen. Ja ei, haava ei ole auki, vaikka siltä näyttää. Tikit oli painanu sen "oikean" paranemiskohdan paljon alemmas, jättäen tollaset vammaiset ihonpalaset luomaan kraaterin keskelle mahaa.. :D Saas nähdä, miten noi tosta lähtee paranemaan ja miltä Emman maha tulee tulevaisuudessa näyttämään. Ei ole kyllä mulle niin väliä miltä näyttävät, kunhan on terve ja oma itsensä!

Sellaisia viikkoseikkailuja! Palatkaamme taas astialle, jospa siihen mennessä saisin vaikka ulkoilutettua järkkäriä joku kaunis päivä..

PS. Ainolla alkaa juoksut iiiihan just, aaaargh!! Ei päästä treenaamaan.

Aloituspaloitus.

Noniin, heipä hei vain kaikki!

Jos vaikka toinen kerta toden sanoisi, olen ollut aina todella huono päivittelemään ja ylläpitämään blogeja.. Ensimmäinen yritys Emman blogin pidossa taisi jäädä muutamaan postaukseen, katsotaan jos jaksaisi tästä aktivoitua edellistä kertaa hieman enemmän. Toisaalta, nyt mulla on kyllä paljon enemmän aikaa ja aktiviteettejä koirien kanssa, joista voi jopa kirjoitella jotain!

ELI, tervetuloa lukemaan minun (eli Idan) ja ihanien älykääpiöitteni kuulumisia!

Mutta asiaan... Ollaan oltu evakossa omasta kämpästä jo kolmatta viikkoa, ja kolmen viikon sisään on kyllä kerinnyt tapahtumaan vaikka mitä. Pikku-koiran (eli tuttavallisemmin Ainon) kanssa käytiin pöllöilemässä Imatralla ja Lahdessa näyttelyissä! Imatralla tulokseksi iskeytyi JUN ERI JUK4 SA, mistä olen kyllä todella tyytyväinen !! Oletin, että saatais ehkä H tai EH, kun ei nuo liikkeet ole ehkä maailman parhaimmat.. Mutta mitä! 9 junnun keskeltä neljänneksi ja vielä SA! Huh! Lahden reissu ei nyt niin mennytkään putkeen, taino, olihan Aino hienosti, mutta ei vain ollut tuomarin mieleen, eli JUN EH JUK2 napsahti. Ainakin tuli luokkasijoitus.

Tönttö omistaja psyykkaamassa itseään..
© Teija Ahola

Lahden reissusta on kyllä pakko tehdä ranttaus; Ei jumalauta, minuu henkilökohtaisesti ärsyttää ihmiset, jotka heittelee lihapullia ja nameja yms. kehässä. Yritä nyt seisottaa ahnetta kääpinniä paikoillaan, kun jaloissa lemuaa ihanat lihapullan palat.. Imatralla kans törmäsin siihen, että kehässä vinguteltiin "salaa" (as in, jollain taskussa vinkulelu..) lelua, että saisi koiran huomion. Ugh. Onneksi Aino nyt ei reagoi vinkuleluihin, mutta ärsyttää jo valmiiksi toisten puolesta. Mutta eipä siinä, jos tuomari sallii kyseiset käytökset, niin eihän siinä auta kun rantata oman päänsä sisällä.

Mutta joo, näyttelyt on niin mielipideasia ettei niistä sen enempää.

Toinen kuuma puheenaihe on nyt tapahtunut viikon sisään.. Eli kauan odotettu Emman sterilointi. Sain vihdoinkin pesämunaa sen verran, että uskalsin lähtä vinguttelemaan korttia eläinlääkärille ja päädyin Anjalan eläinlääkäriaseman vastaanotolle. Aika oli tiistaina 5.4 kello 11.45.. Pakko myöntää, vollotin aivan järkyttävästi koko aamun, kun pelotti ja ahdisti koko ajatus rauhotuksesta ja nukutuksesta.. Niissä on kuitenkin aina omat riskinsä ja mua ahdisti niin julmetusti, jos vaikka menettäisin Emman. Onneksi parempi puolisko oli tsemppaamassa ja ajatus siitä lohdutti, että Emman kauheat valeraskaudet tulee olemaan pelkkä muisto vain..

"Tööt"

"Mish mhä oonh??"

Leikkaus ei onneksi kestänyt kuin alta tunnin. Aikani vollotettuani ja kahviteltuani pääsin katsomaan heräilevää Emmaa. Leikkaus meni hyvin ja koiran herättyä köröteltiin (itkevä Emma kuljetusboksissa) kotiin. Kotona Emma pinitti aika lailla iltaan saakka ja Aino kovasti ihmetteli, että mikä sitä mummua nyt oikein vaivaa.

Emman parantuminen on lähteny hyvälle mallilleen, Emsu on aika oma itsensä, haluis niin leikkiä ja riehua, vaikka leikkauksesta ei oo kovin montaa päivää.. Oltiin tänään tekemässä anopin kanssa pihahommia ja Emma siinä innostui vähän revittelemään, no, illalla pestessä Emman haavaa huomasin, että tikit vähän punoitti.. Eli mjoops, ÄLÄ Ida anna sen koiran riehua, vaikka se vaikuttaisi jo omalta itseltään. Toivottavasti ei tule mitään vakavempia seuraamuksia. Tuskin, ei ainakaan ollu turvonnut ja tikit oli vielä kasassa. :D Saas nähdä, lähdetäänkö kaverikoirailemaan loppuviikosta...

Ja viikon paras juttu: AINO (ja samalla Tojahin J-pentue) TÄYTTI VUODEN! JEE! Hyvää syntymäpäivää Aino, Frodo ja Martta! <3 Paljon rakkautta, olitte ihania vaaveina!

<3
Takana Martta, keskellä Aino ja edessä Frodo.